Noniin, kevät on edennyt siihen pisteeseen, että on aika hieman parsia kasaan mitä tässä viimisen puolisen vuoden aikana on tapahtunut .

Suuressa roolissa agilityn kannalta on ollut oma osallistuminen Top Teamiin, kisaaminen ja kouluttaminen.

Viimeinen Top Team leiri oli Huhtikuun alussa Lohjalla. Aiempien kokemustan mukaisesti lähdin hieman taas skeptisesti liikenteeseen, lähdin pääasiassa hakemaan kehityksen kannalta tärkeitä osasia henkisen ja fyysisen valmennuksen puolelta. Tähän saakka oli ollut noista lajiharjoitteista enemmänkin fiilis "ei me vaan osata". Mutta hohoo! Tällä kertaa me jopa osattiin jotain, muutosta oli tapahtunut niin ohjaamisessa, liikkumisessa ja periksiantamattomuudessa.

TopTeam on ajansaatossa aiheuttanut tunteita suuntaan jos toiseenkin, mutta näin nyt kaiken jälkeen sanoisin, että olipa todella hienoa osallistua. Se yhteenkuuluvuuden tunne, toisten kannustaminen, toisten onnistumisista iloitseminen, kyllä, ihan muita asioita kuin itse laji. Mutta mielestäni tuo yhteishenki oli aivan ehdottoman parasta! Ja palautteenantotilaisuudessa kaikilla tuntui olevan aikalailla samankaltaiset ajatelmat.

Top-asiat siis itselläni tuosta kokonaisuudesta:

1. Yhteishenki
2. Mentaalivalmennus, negatiivisuuden kääntö positiivisuudeksi, epäonnistumisista voiman saanti, eikä jäädä murehtimaan epäonnistumisia. Jännitys ratasuorituksilta lähestulkoon hävinnyt. 
3. Fysiikkavalmennus, on ilo huomata, että pienillä muutoksilla elämäntavoissa, liikunnassa yms. saa jo isoja muutoksia aikaiseksi =) Tätä pitää ehdottomasti jatkaa ja jalostaa. 
4. Lajitreenit. Osaltaan nämä olivat itselle aluksi masentavia, katsoa siinä nyt jonkun SM-voittajan tmv. ratasuoritusta ja lähteä sitten yrittämään itse perään... voin sanoa, että ei ihan onnistunut :-D

Itsehän en ole koskaan harrastanut oikein mitään urheilulajia, varsinkaan semmosta missä olisi tuota yhteishenkeä päässyt kasaantumaan. Musiikkipuolella mennään enemmän ehkä ystävälinjalla ja musiikin "suorittaminen" kun ei ole sellaista kilpailua :)

Kahden ensimmäisen Top Team Leirin jälkeen alettiin vähän jo löytämään meidän yhteiste tekemisen meininkiä Einsteinin kanssa. Saatiin melko nopeasti kasaan Luvat ja noustiin kakkosiin. Kakkosissa sitten ollaan käyty muutamat kisat starttaamassa, saavutuksena yksi Luva niistäkin.  Neljä suoritusmerkintää siis kisakirjassa, kaikki sijoituksella 1. ja kaikissa etenemät yli 5 m/s, tähän mennessä olen siis tuloksiin varsin tyytyväinen =)

Jos löydän jostain aikaa, niin tulossa jotain videokoostetta myös TopTeam harjoitteista, kyllä siellä jotain onnistumisiakin oli =)

Kiitoksia kaikille valkuille ja kanssatiimiläisille, kisakentillä nähdään!!

Kaikenlaisia harjoituksia TopTeam leireiltä löytyy Sanna Lehtosen blogista, tuossa linkki viimeisen leirin fiiliksiin... http://sannalehtonen.blogspot.fi/2016/04/tieto-siita-etta-mita-tahdon-voin.html

Ajoitus, ajoitus, ajoitus!

Siinä kiteytettynä suurin haaste minun ja Einsteinin agilityssä. Ei ole kyse, että koira ei käänny, että ei osaa jotain ohjaustekniikkaa, ei pysähdy kontaktilla, vaan yksinkertaisesti siitä, että olen myöhässä. Armottomasti myöhässä.

En oikein uskonut että olisin aina myöhässä ja ajattelin, että pitää treenata vain käännöksiä tiukemmaksi ja sitten koira suorittaa ne paremmin. No normaalitavoistani poiketen, videoin, katsoin ja analysoin videot. Johtopäätelmä aivan yksinkertaisesti, olen myöhässä. Jokaikisessä ohjauksessa!

Mistä tämä sitten johtuu, muutamia syitä nyt olen asiaan keksinyt:

1. Liika varmistelu
2. Estelukituksen "tunnistamattomuus"
3. Koiran nopeuden väärin arviointi

On totta, että meillä ei toimi esimerkiksi ihmisnuoli juurikaan, Einstein juosta jolkottaa melko täysiä vaikka seisoisin linjan päällä, tämä on koulutuksellinen kysymys ja sen saa nopeasti kuntoon, mutta perusohjauksilla tuo ajoitus vaan on se _juttu_

Tässä vielä video yhteen kohtaan, jossa näkyy hidastettuna tuo, kuinka olen myöhässä, viimeisilläkin kerroilla joissa koiran linja on jo parempi, on ohjaus auttamatta myöhässä. 

Nyt on taas selkeä treenisuunta, ajoituksen parantaminen ja sitten yksittäisten tekniikoiden opettelu ja parantaminen. 

Kisarintamalla on tapahtunut, ollaan noustu kakkosiin ja jopa yhdet kisat käyty niissäkin. Ei ihan vielä riitä oma tekninen taitavuus kyllä sujuvaan kakkosten ratojen suorittamiseen, ainakaan teknisesti vähän haastavampien ratojen kohdalla. Mutta onneksi tässä on intoa, niin eiköhän nekin ala vielä sujumaan :)

Kuulumisia

Jopas onkin nyt ollut vaikeaa saada mitään kirjoitettua.

Mutta pieni briiffaus siis, pari TopTeam leiriä takana, vähän ristiriitaisia tunteita kyllä. Paljon uusia juttuja, paljon hyviä menttaalipuolen hommia, paljon fysiikkatreenejä, paljon mukavia uusia tuttavuuksia. Mutta jotenkin tuntuu, että "kun nyt en oo vaan tänne ihan tarpeeks hyvä", niin no.. oonhan sitä joo saanut yhden porokoiran kolmosiin. Ei oo arvokisakokemusta, ei oo kolmosista voittoja tmv.  Nooo, yritetään kääntää vielä voitoksi tämä alamainen olotila.

Ollaan vähän kisattukin, kaksista kisoista ollaan jo haettu nollakin. Eli kakkosiin nousu ei välttämättä enää niin kovin kaukana ole.  Yksien katastrofikisojen jälkeen oli aika vähän katsastaa omaa meininkiä kisoissa. Ja nyt olen ottanut tavaksi, että en lähde tavoittelemaan oikeastaan mitään muuta kuin hyvää yhdessä tekemistä. Ja kisaratojen jälkeen kirjoitan 5 positiivista asiaa radalta ja 1 kehityskohteen! On toiminut kyllä itsellä aika hyvin, jotenkin ylimääräinen jännitys on lähtenyt pois ja eipä ole tullut kertaakaan enää radalta pois niin että ei olisi ollut iloinen fiilis.

Treenaaminen on nyt jäänyt ihan älyttömän vähäiseksi, lähinnä siksi että olen ollut kisaamassa melkein joka viikonloppu ja viikolla ei vaan kerkeä ja on toki ollut niin kylmääkin, että ei hirveästi ole kiinnostanutkaan treenata :P

Nyt vähän lisää valoa kehiin, työstressit pois ja treenit käyntiin niin ehkä sitä huomaa taas jossain vaiheessa kehitystä tapahtuneen.

Treeniä Treeniä

Vähän on jäänyt taas blogia päivittämättä, mutta koitetaan taas aktivoitua.

Ensimmäinen TopTeam viikonloppu on takanapäin, ja seuraava jo edessä kolmen viikon päästä. Kotiläksyjä olen koittanut treenailla ja jonkin verran myös näitä "mietintä" harjoitteita miettiä. Viikonloppu oli mielestäni antoisa, olen miettinyt välillä onko tämä tämän rahamäärän arvoista, mutta olen tullut kuitenkin siihen lopputulokseen, että aivan ehdottomasti on. Saa monelta tämän lajin huippuvalmentajalta neuvoja, fysiikkavalmennusta yms. ja paljon on apua myös uusista agilitytuttavuuksista joiden kanssa voi ongelmia ja onnistumisia puida =) Hyvä kooste harjoitteista yms. löytyy yhden kouluttajan Sanna Lehtosen blogista http://sannalehtonen.blogspot.fi/

Tässä jotain kotiläksyjä videomuodossa, sain tämän jakson kummivalmentajaltani Anu Rajaheimolta näihin hyviä vinkkejä, mutta en ole vielä kerennyt niitä käytännössä testaamaan flunssa-sairastelun takia.

Treenimäärää olen koittanut jossain määrin lisätä, ja nykyään otan (ainakin kun on näin lämmin) autoon odottelemaan Einsteinin tiistaisin treenienvedon ajaksi ja sitten joskus kymmenen maissa illalla otetaan yhdet harjoitukset. Sitten viikkotreenit torstaisin, sitten taas koitan omatoimitreeniä ottaa lauantaina ja sunnuntaina. Kisaamaan en ole kerennyt yhtään, mikä harmittaa valvatasti. Seuraavaksi taidan keretä kisaamaan vasta joulukuussa, itsenäisyyspäivänä Kotkassa. Tai sitten ehkä, riihimäellä 22.11. Saa nähdä, aikataulut menee miten sattuu.

Tänään halusin vähän kokeilla miten Hikka ja Einstein menee, samanlaista yksinkertaista radanpätkää. Otin molemmat videolle ja koitin vähän editoida, jotta joskus jotain muutakin touhuamista kuin pelkkiä koiria ;) Alla lopputulos tuosta, kyllä on Hikan ja minun yhteistyössä vähän parantamisen tarvetta, mutta yllättävän hyvin kulki, vaikka pari kertaa tuli keinun alas puolesta välistä... Mutta kiva oli tuommoistakin tehdä, pitänee harrastaa useamminkin ja videointia nyt muutenkin pitäisi harrastaa enemmän, saa huomattavan paljon enemmän irti treeneistä kuin ilman sitä. (Jos siis vielä katsoo ja analysoi suoritukset ;)

Kisakehitystä

Taas käytiin kisaamassa koirakerho heiluhäntien kisoissa Vantaalla. Mainittavaa menestystä ei saavutettu, mutta huomattavan hienoja asioita tapahtui! Saatin KOLME tulosta! Ja nollat oli joka radalla melko lähellä.

Ekalla radalla putkesta putkeen siirtymä aiheutti hieman Einsteinille päänvaivaa, toisen peräkkäisen putken jälkeen joka oli vielä vain 3 metrin mittainen oli aavistuksen kadoksissa koira. Keinulle vienti samaisen 3 metrin putken jälkeen oli varsinaista kalastelua, mutta saatiin kuitenkin mentyä keinulle. Keinun jälkeen rima jotenkin alas, koira luuli ilmeisesti että käännytään vasemmalle kun oikealle oltiin menossa, eli selkeä ohjausvirhe... eli ekalta radalta vitonen, ihan kohtuullisella 4,37m/s etenemällä ottaen huomioon sähläilyt.

Toinen rata oli profiililtaan melko samankaltainen, yksi potentiaalinen kiellon paikka oli rataantutustumisessa ja siinähän minä sitten sen kiellon sain aikaiseksi. Putkesta tultiin liian pitkälle, kalastelua tämän jälkeen ja sitten oma liike aivan hukassa ja Einstein kielsi hypyn. No tältäkin radalta vitonen etenemällä 4,61 m/s

Kolmas rata oli hyppäri jonka alku oli taas tämmöiselle varmistelijalle aivan haastava, hyppy - pituus - 90 asteen käännös kepeille... no menin valssaamaan pituuden jälkeen, ja pitkäksihän se meni, mutta Einstein siitä huolimatta haki kepit loistavasti, taisin itsekin vähän hölmistyä kun hakikin kepit :) Keppien jälkeen hyppy ja rengas... renkaasta ohi hyppy, palasin takaisin ja käskytin rengasta ja taas mentiin ohi... kolmannella kerralla sentään osui kohdalleen ja saatiin loppu rata suoritettua puhtaasti. Eli radalta kymppi, huolimatta muutamasta kerrasta päästiin ihan ihanneaikaankin, on tämä vaan niin erilaista kuin mihin on Teslan kanssa tottunut.

Kisojen jälkeen taas treenauskohteita:

- kontaktit, vähän tuppaa varastamaan kisan tuoksinassa ainakin puomilta
- avokulmat kepeille, nämä edelleen vähän hakusessa, mennään helposti toiseen tai kolmanteen väliin.
- Renkaaseen suoritusvarmuutta, erilaisia renkaita yms.
- Itse pitäisi oppia luottamaan niihin ohjauksiin mitkä treeneissä toimii, eikä aina koita vaan "valssata"

Mutta yleisfiilis oli kyllä todella positiivinen, päästiin hylkäysten tieltä tulosten pariin, tästä on se seuraava pykälä sitten ne nollat! :)

 

Lauantaina on sitten ensimmäinen TopTeam leiri Mikkelissä. Innolla odotan tulevaa ja mitä uutta sitä oppiikaan. Parempi vaan tehdä hyvät muistiinpanot ajatuksista ja neuvoista jotta muistaa myöhemminkin. Innolla odotan myös saatavia "kotiläksyjä". Jotta saa treenaamiseen taas vähän enemmän johdonmukaisuutta. Eniten tietysti jännittää miten tuo Einstein osaa hotellissa olla.. :D Pakko ottaa häkki huoneeseen mukaan jotta ei tule iltaohjelman jälkeen ovella vastaan hajoitettu hotellihuone... :)

Kisahommia

Tulipahan taas käytyä kisaamassa muutama rata vantaalla. Tuomarina piti olla Anne Viitanen, mutta olikin vaihtunut viime hetkillä Kari Jaloseksi. No, radat oli, varsin tehtävissä olevia. Ja mehän tehtiin... kaksi hyllyä siis.. :D No, oli kyllä niin omia mokia, että varsin ihmetyttää. Mitään videoitahan noista ei ole, kun yksin tuli oltua liikenteessä, voisi harkita jotain jalustasysteemiä ja kaukosäädintä, kun jurona ujona epäsosiaalisena olentona sitä ei tietenkään voi pyytää ketään kuvaamaan :D

Hyppäriltä jäi kaivelemaan keppikulma ja sen kanssa tehty sähläys jolta sitten ohjasin koiran keppien sijaan kaukana olleeseen putkeen. Sen verran kaiveli, että piti rakennella noin suurinpiirtein sama keppikulma tuonne treenattavaksi, siitä jotain kuvamatskua alla.

Ekat kepit oli siis tuo minkä sössin VALSSIA tehdessä... ei kyllä taas ole järki paljon päätä pakottanut. Luottoa vähän koiran osaamiseen pitäisi kyllä saada itselle... No sitä tulee treenin myötä ja sen verran luottoa kuitenkin suorittamiseen oli, että ilmoitin meidät myös seuraavalle viikonlopulle kolmelle startille samaiseen paikkaan vantaalle, jos tällä kertaa ei ajaisi siitä uudesta rampista ohikaan ja löytäisi ilman stressiä pelipaikalle.. :)

Einsteinin kuulumisia

Vähän on kisattu, edellisen päivityksen jälkeen 7 starttia käydä ottamassa. Kaikilta edelleen hylly, yhdellä radalla oltiin jo melko hyvin samalla radalla, mutta oltiinkin otettu hylly jo tokalta esteeltä kun rengas oli tultu sivusta.. Lisäksi mukavaa on ollut havaita, että keppivarmuus on parantunut, kontaktit toimii varsin kohtuullisesti, välillä vähän varastaa, mutta kertaakaan ei ole tullut kontaktivirhettä. :-) Alla muutama hyllytysvideo helsingistä Anne Saviojan radoilta, kiitos Taijalle videoista!

A-rata

B-rata

Jotain hyvää noissa katastrofiradoissa on ollut, treenaamisen määrä on lisääntynyt ja on ehkä nyt ainakin treeneissä löydetty parempi yhteinen sävel. Einstein on käynyt pitämään nykyään myös ääntä radalla, mutta onneksi vain niissä kohdissa kun ohjaus on todella pielessä :-D Olosuhteiden pakosta kun edestä ohjaaminen on niin vaikeaa(en kerkeä, osaa, pysty), on tullut nyt treenattua aika paljon käännöksiä ja ohjauksia joilla pystyy vähän saamaan aikaa omaan ohjaukseen. Sylkkärit, poispäinkäännökset, takaaleikkaukset yms. ovat tulleet aika tutuiksi, ja nyt niihin jo alkaa vähän luottamaankin. Ehkä taas kohta uskaltaa johonkin kisoihinkin ilmoittaa itsensä :)

Tuli Top Team valinnastakin tieto ja me päästiin Einsteinin kanssa Potentiaalisten koirakoiden tiimiin! JEEE!! Einstein on tehnyt selkeästi vaikutuksen valintatilaisuudessa, koska omasta mielestä oma suorittaminen meni todella penkin alle, vaan mukavaahan siellä kuitenkin oli kaikesta sähläyksestä huolimatta :) Ensimmäinen leirikin on jo lokakuun puolessa välissä, jännityksellä odotan mitä tuleman pitää :) Paineita alkaa kasaantumaan perinteiseen kymiläiseen tyyliin "pitää treenata jotta voi mennä treenattavaksi", no mutta totahan se on, jotta saa enemmän irti on perusasioiden oltava jo varsin hyvällä mallilla :)

http://www.agilityliitto.fi/uutiset/topteam-valinnat-kaudelle-2015-2016/